Aamos: lyhyt raamatuntutkimus • Arvo Ilmari Moilanen

Profeettojen raamatullinen teologia
Aamos, jota pidetään varhaisimpana kirjoitetuista profeetoista, oli paimen ja maanviljelijä, joka profetoi Ussian (792-740 eaa.) aikana eteläisessä valtakunnassa ja Jerobeam II:n (793-753) aikana pohjoisessa valtakunnassa. Tälle ajanjaksolle oli ominaista poliittinen vakaus ja taloudellinen vauraus. Sitä leimasivat kuitenkin myös epäjumalanpalvelus, ylilyönnit ja korruptio. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset käyttivät köyhiä hyväkseen. Aamos nuhtelee intohimoisesti israelilaisia uskonnollisista periaatteista luopumisesta ja sosiaalisen epätasa-arvon ylläpitämisestä ja varoittaa heitä siitä, että liiton
rikkomisesta seuraisi katastrofi. Hän kehottaa heitä luopumaan «juhlallisten kokoontumisten» (5:21) teeskentelystä ja sen sijaan «antamaan oikeudenmukaisuuden virrata kuin mahtava joki» (jae 24). Tästä huolimatta Aamos vakuuttaa, että Jumala pysyy uskollisena liittoonsa Israelin kanssa ja palauttaa lopulta sitoutuneen jäännöksen.

Keskeiset käsitteet :
tuli (ʾēsh)
oikeus (mišpāṭ)
hedelmä (perî)
rikkomus (pʾēsha)
paha (rāʿâ)